Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘nuortenkirjallisuus’

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri käsitteli 7.11.2012 Elina Rouhiaisen esikoisromaania Kesytön, joka edustaa paranormaaliksi romanssiksi luonnehdittua genreä. Mikä parasta, itse kirjailija oli vieraanamme – eikä luennoimassa vaan keskustelemassa kanssamme!

Kesyttömän päähenkilö on 17-vuotias Raisa Oja, joka käy Helsingin kuvataidelukiota. Raisan maailma mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Hänen holhoojakseen tulee aikaisemmin tuntematon Jaska-eno, jonka luokse Kainuun Hukkavaaraan Raisa muuttaa. Pontimena on selvittää äidin salaperäistä menneisyyttä. Raisa alkaa tuntea Hukkavaarassa myös outoa vetoa vuotta vanhempaan komeaan Mikaeliin. Mutta jotakin kummaa tuntuu olevan koko kylässä…

Suurin osa lukupiiriläisistä oli pitänyt romaanista – muutama jopa kovasti –, mutta kaikki eivät kokeneet olevansa oikein teoksen kohderyhmää, ja joku moitti teoksen alkua turhankin hitaaksi. Toisaalta romaani oli onnistunut yllättämään. Se oli aluksi tuntunut kuin Twilight-sarjan kopiolta mutta muuttunutkin myöhemmin kiinnostavammaksi ja omaleimaisemmaksi. Kesyttömän Raisa on paljon vahvempi ja itsenäisempi naishahmo kuin Twilight-sarjan Bella.

Elina valotti kiinnostavasti teoksen syntyä. Hän kertoi lukeneensa paljon paranormaaliin romanssiin lukeutuvia kirjoja, myös suomentamattomia, joten genre oli luonteva hänen kirjansa pohjaksi. Ensimmäinen käsikirjoitusluonnos syntyi varsin lyhyessä ajassa ja kelpasi kustantamo Tammelle, jossa oli toivottukin juuri sellaisia käsikirjoituksia. Romaani on mahdollisesti viisiosaiseksi tarkoitetun Susiraja-sarjan ensimmäinen osa, ja Elina sanoi yllättyneensä, ettei sarjamuoto ollut kustantajan näkökulmasta haitta vaan jopa etu.

Lukupiiriläiset pitivät Kesyttömän kieltä varsin sujuvana, eikä montaa virhettäkään ollut lukijoilla silmiin osunut. Se oli tosin pantu merkille, etteivät kainuulaiset puhuneet murretta vaan yleiskieltä. Kirjailija kertoi harkinneensa murteen käyttöä muttei ollut siihen päätynyt. Itse asiassa hän paljasti, ettei edes tuntenut Kainuuta päättäessään sijoittaa romaaninsa sinne. Paikka oli luonteva siksi, että Kainuussa on voimakas susikanta ja sudet taas ovat tarinassa tärkeässä roolissa. Elina painotti, että kyseessä oli puhtaasti kuvitteellinen kylä.

Kesyttömässä esiintyvää vampyyrihahmoa kehuttiin, koska hän on erilainen kuin perinteiset vampyyrit ja jopa isällinen. Toinen erityisesti esiin nostettu hahmo oli Niko, jonka kanssa Raisa ystävystyy. Nikon vihjatun homoseksuaalisuuden osalta pohdittiin, miten luontevalta se tuntui suhteessa kyläläisten asenteisiin. Kaikille kolmelle hahmolle yhteiseksi nähtiin jonkinlainen ulkopuolisuus suhteessa kylän muihin asukkaisiin. Mikaelin hahmoa moitittiin turhan kliseiseksi, ja kirjailijakin myönsi, että rakastetun roolissa toimivan hahmon tekeminen kiinnostavaksi oli haasteellista.

Kirjan hahmojen nimistä heräsi hyvä keskustelu. Elina kertoi, ettei ollut erityisemmin miettinyt Raisan nimeä. Hän oli vain halunnut nimen, joka ei ole liian yleinen muttei ylettömän harvinainenkaan. Elina vihjaisi, että eräät toiset nimet on valittu silmällä pitäen jotakin sellaista, mikä paljastuu sarjan seuraavissa osissa.

Kesyttömästä löydettiin monia teemoja. Erityisen tärkeäksi nostettiin erilaisuuden käsittely, sillä lukupiiriläiset näkivät sen olevan keskeisessä roolissa läpi koko kirjan. Elina nosti esiin, että hän halusi kirjassa nostaa esiin myös nuoruuden vaikeuksia. Raisa on joutunut koulukiusatuksi, ja siitä nähtiin seurauksena hänessä toisinaan nouseva halu viillellä itseään. Kylän yhteisö nähtiin vahvasti miesten hallitsemana, mutta teoksen loppupuolella patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys alkoi saada murtumia.

Lukupiiriläisiä kiinnosti tietää kirjan kannesta. Elina kertoi, ettei hänellä ollut siihen osuutta vaan hänen työnsä oli teksti. Kannen arveltiin olevan suunnattu kirjan kohderyhmälle eli teini-ikäisille tytöille mutta karkottavan mieslukijat. Elina myönsi, että mieslukijoilta ei ollut paljonkaan palautetta, mutta ainakin yhden lukijan isäkin oli kirjaan tykästynyt.

Vaikka lukupiirin osallistujat olivat kohderyhmää vanhempia, kirja oli meille maittanut hyvin ja keskustelua olisi jatkunut varmasti kahta tuntia pidempäänkin, mutta kirjaston sulkemiskuulutus pakotti meidät lopettamaan. Kesyttömästä voivat siis hyvin nauttia aikuisetkin, eikä miestenkään kannata arvioida kirjaa kansikuvan perusteella. Se tarjoaa vetävän tarinan, jossa on toki tunteita mutta myös arvoituksia ja kiinnostavia paljastuksia. Niitä on taatusti luvassa tulevissakin osissa. Ja Elina kertoi, että seuraavan osan käsikirjoitus on jo kustannustoimittajalla luettavana, joten Raisan tarinaan on jatkoa pian luvassa!

Mainokset

Read Full Post »

Kouvolan dekkaripäivät pidettiin 8.6.–9.6.2012 Kouvola-talossa. Tapahtuman luennoissa sivuttiin lukuisia kiinnostavia dekkareita, joten mikäpä sen parempaa kuin jakaa niitä muillekin kesälukemisideoiksi.

Leena Lehtolainen puhui kirjailijan vallasta ja vastuusta. Siinä sivussa hän kertoi myös omasta tuotannostaan ja erityisesti Henkivartija-trilogiastaan, jonka viimeinen osa Paholaisen pennut ilmestyy syksyllä. Kolmatta osaa odotellessa ehtii hyvin lukea aikaisemmat osat Henkivartija ja Oikeuden jalopeura. Lehtolainen mainitsi useista käännössopimuksista, joten noita kirjoja päästään tulevaisuudessa lukemaan muillakin kielillä.

Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun otsikkona oli viime vuonna Valta houkuttaa ja koukuttaa. Aiheesta oli syntynyt kuutisenkymmentä novellia, joista 20 parasta on koottu otsikon mukaan nimetyksi novellikokoelmaksi. Kirjastoihin sen saapuminen voi kestää vielä jonkin aikaa. Aikaisempien dekkaripäivien antia voi jo nauttia esimerkiksi antologioista Rikoksia ja rangaistuksia ja Murhattu mieli.

Dekkaripäivien kunniavieraana kävi Vuoden johtolanka -palkinnon voittanut Pekka Hiltunen. Hänen teoksensa Vilpittömästi sinun oli minusta hieno lukukokemus, ja olenkin kirjoittanut siitä enemmän erilliseen arvosteluun. Hiltunen kertoi, että seuraavan romaanin käsikirjoitus on valmiina ja että se tulee käsittelemään ainakin Internetin pimeitä puoli.

Kenties vavahduttavimman puheenvuoron dekkaripäivillä piti kansainvälisten trillerin taitaja Taavi Soininvaara ladellessaan kaikenlaisia maailmaa uhkaavia vaaroja. Hän ennusti, että avaruuttakin tullaan tulevaisuudessa aseistamaan. Soininvaara kertoi neliosaisen Leo Karasta kertovan sarjansa päätösosan Valkoinen kääpiö ilmestyvän syksyllä. Jos asekauppa, ihmiskauppa, salaliitot ja yleensä kansainvälisen jännityksen teemat kiinnostavat, sarjan aikaisemmat osat ovat Kriittinen tiheys, Pakonopeus ja Punainen jättiläinen.

Taloudellisen vallan näkökulmaa dekkaripäiville toivat kirjailijat Taina Haahti ja Karo Hämäläinen. Taina Haahti on kirjoittanut useampia kirjoja, uusimpina aikuistenkirjoina Kaikki mitä tiedän huomisesta ja Apaja. Haahti ei ollut itse varma, missä määrin hän on dekkaristi, mutta ainakin jälkimmäinen teos on sellaiseksi luettu. Karo Hämäläinen ensimmäinen pörssijännäri on tiivistunnelmainen Erottaja. Sen tapahtumat kytkeytyvät viimeiseen finanssikriisiin, mutta kirjan lukeakseen ei tarvitse olla mikään talouden asiantuntija.

Helsingin yliopiston professori Heta Pyrhönen piti perusteellisen luennon kovaksikeitetystä dekkarista esimerkkinään Philip Kerrin Berlin Noir -trilogia. Tuo suomentamaton sarja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, jossa kolmanteen valtakuntaan kriittisesti suhtautuva yksityisetsivä Bernie Gunther yrittää selvittää tapauksia ja selvitä siinä sivussa hengissä. Pyrhösen mukaan sarjassa on paljon viittauksia klassiseen kovaksikeitettyyn dekkariin. Sen englantia taitaville ystäville lukemisen arvoisia voisivat olla sarjan osat March Violets, The Pale Criminal ja A German Requiem. Valitettavasti niitä ei ainakaan vielä löydy HelMet-kirjastoista, mutta useita muita Kerrin kirjoja on lainattavissa.

Dekkaripäivillä on tapana päästää ääneen joku aivan tavallinen dekkarinlukija. Tänä vuonna se oli pastori Hannu Purhonen. Hänen suosikeistaan jäi erityisesti mieleen David Humen Englantiin sijoittuva Cardby-sarja. Kirjastoista niitä voi olla hankala löytää, mutta antikvariaateista noita pääasiassa 1950–70-luvulla ilmestyneitä pehmeäkantisia kirjoja voi saada muutamalla eurolla. Purhonen korosti kirjojen nokkelaa sanailua. Eivät ne kovin syvällisiä ole mutta kevyttä kesälukemista kuitenkin.

Dekkareita ilmestyy vuosittainen melkoinen määrä, ja kirjailijoiden joukossa on joka vuosi aivan uusiakin nimiä. Heistä kolme esittäytyi dekkaripäivillä. Tiina Forsmanin romaanin Annikki Nissinen selvittää murhan päähenkilöinä ovat inkerinsuomalainen Helmi Orlova ja kalatiskin myyjä Annikki Nissinen. Ville Kaarnakarin jännäri Operaatio Chevalier sijoittuu puolestaan jatkosodan aikaan ja esittää kuvitteellisia selityksiä todellisille tapahtumille. Kati Saurula puolestaan on uskaltautunut esikoisromaanissaan Koiruohon kaupunki tarttumaan Tšernobylin ydinvoimalan tapahtumiin.

Suomalainen nuortendekkari elää ja voi hyvin. Tammen kustannustoimittaja Anna Warras haastatteli nuortendekkarin taitajia Kari Levolaa ja Pasi Lönniä. Molemmat ovat julkaisseet useita teoksia Musta kaista -sarjassa. Molemmat korostivat, että nuorille kirjoittaminen on taitolaji eikä yhtään väheksyttävämpää kuin aikuisille kirjoittaminen. Jos kiinnostaa tutustua, millaisia nykypäivän nuortendekkarit ovat, paras lienee aloittaa vaikkapa Levolan romaanista Kaksi palkkia latausta tai Lönnin romaanista Hyppy syvyyteen.

Dekkaripäivien monipuolisen annin täydensi dekkarin ja kauhukirjallisuuden rajamailla liikkuva Marko Hautala. Jos kauhukirjallisuuden yliluonnollisuus tuntuu vastenmieliseltä, Hautalan mukaan hänen kirjojaan voi lukea huoleti, sillä hän pyrkii luomaan kirjojensa erikoiset asiat siten, että niille voisi löytyä luonnollinenkin selitys. Hautalan jännäreitä ovat Itsevalaisevat, Käärinliinat ja Torajyvät.

Matti Järvinen

Read Full Post »