Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Kouvolan dekkaripäivät pidettiin 8.6.–9.6.2012 Kouvola-talossa. Tapahtuman luennoissa sivuttiin lukuisia kiinnostavia dekkareita, joten mikäpä sen parempaa kuin jakaa niitä muillekin kesälukemisideoiksi.

Leena Lehtolainen puhui kirjailijan vallasta ja vastuusta. Siinä sivussa hän kertoi myös omasta tuotannostaan ja erityisesti Henkivartija-trilogiastaan, jonka viimeinen osa Paholaisen pennut ilmestyy syksyllä. Kolmatta osaa odotellessa ehtii hyvin lukea aikaisemmat osat Henkivartija ja Oikeuden jalopeura. Lehtolainen mainitsi useista käännössopimuksista, joten noita kirjoja päästään tulevaisuudessa lukemaan muillakin kielillä.

Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun otsikkona oli viime vuonna Valta houkuttaa ja koukuttaa. Aiheesta oli syntynyt kuutisenkymmentä novellia, joista 20 parasta on koottu otsikon mukaan nimetyksi novellikokoelmaksi. Kirjastoihin sen saapuminen voi kestää vielä jonkin aikaa. Aikaisempien dekkaripäivien antia voi jo nauttia esimerkiksi antologioista Rikoksia ja rangaistuksia ja Murhattu mieli.

Dekkaripäivien kunniavieraana kävi Vuoden johtolanka -palkinnon voittanut Pekka Hiltunen. Hänen teoksensa Vilpittömästi sinun oli minusta hieno lukukokemus, ja olenkin kirjoittanut siitä enemmän erilliseen arvosteluun. Hiltunen kertoi, että seuraavan romaanin käsikirjoitus on valmiina ja että se tulee käsittelemään ainakin Internetin pimeitä puoli.

Kenties vavahduttavimman puheenvuoron dekkaripäivillä piti kansainvälisten trillerin taitaja Taavi Soininvaara ladellessaan kaikenlaisia maailmaa uhkaavia vaaroja. Hän ennusti, että avaruuttakin tullaan tulevaisuudessa aseistamaan. Soininvaara kertoi neliosaisen Leo Karasta kertovan sarjansa päätösosan Valkoinen kääpiö ilmestyvän syksyllä. Jos asekauppa, ihmiskauppa, salaliitot ja yleensä kansainvälisen jännityksen teemat kiinnostavat, sarjan aikaisemmat osat ovat Kriittinen tiheys, Pakonopeus ja Punainen jättiläinen.

Taloudellisen vallan näkökulmaa dekkaripäiville toivat kirjailijat Taina Haahti ja Karo Hämäläinen. Taina Haahti on kirjoittanut useampia kirjoja, uusimpina aikuistenkirjoina Kaikki mitä tiedän huomisesta ja Apaja. Haahti ei ollut itse varma, missä määrin hän on dekkaristi, mutta ainakin jälkimmäinen teos on sellaiseksi luettu. Karo Hämäläinen ensimmäinen pörssijännäri on tiivistunnelmainen Erottaja. Sen tapahtumat kytkeytyvät viimeiseen finanssikriisiin, mutta kirjan lukeakseen ei tarvitse olla mikään talouden asiantuntija.

Helsingin yliopiston professori Heta Pyrhönen piti perusteellisen luennon kovaksikeitetystä dekkarista esimerkkinään Philip Kerrin Berlin Noir -trilogia. Tuo suomentamaton sarja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, jossa kolmanteen valtakuntaan kriittisesti suhtautuva yksityisetsivä Bernie Gunther yrittää selvittää tapauksia ja selvitä siinä sivussa hengissä. Pyrhösen mukaan sarjassa on paljon viittauksia klassiseen kovaksikeitettyyn dekkariin. Sen englantia taitaville ystäville lukemisen arvoisia voisivat olla sarjan osat March Violets, The Pale Criminal ja A German Requiem. Valitettavasti niitä ei ainakaan vielä löydy HelMet-kirjastoista, mutta useita muita Kerrin kirjoja on lainattavissa.

Dekkaripäivillä on tapana päästää ääneen joku aivan tavallinen dekkarinlukija. Tänä vuonna se oli pastori Hannu Purhonen. Hänen suosikeistaan jäi erityisesti mieleen David Humen Englantiin sijoittuva Cardby-sarja. Kirjastoista niitä voi olla hankala löytää, mutta antikvariaateista noita pääasiassa 1950–70-luvulla ilmestyneitä pehmeäkantisia kirjoja voi saada muutamalla eurolla. Purhonen korosti kirjojen nokkelaa sanailua. Eivät ne kovin syvällisiä ole mutta kevyttä kesälukemista kuitenkin.

Dekkareita ilmestyy vuosittainen melkoinen määrä, ja kirjailijoiden joukossa on joka vuosi aivan uusiakin nimiä. Heistä kolme esittäytyi dekkaripäivillä. Tiina Forsmanin romaanin Annikki Nissinen selvittää murhan päähenkilöinä ovat inkerinsuomalainen Helmi Orlova ja kalatiskin myyjä Annikki Nissinen. Ville Kaarnakarin jännäri Operaatio Chevalier sijoittuu puolestaan jatkosodan aikaan ja esittää kuvitteellisia selityksiä todellisille tapahtumille. Kati Saurula puolestaan on uskaltautunut esikoisromaanissaan Koiruohon kaupunki tarttumaan Tšernobylin ydinvoimalan tapahtumiin.

Suomalainen nuortendekkari elää ja voi hyvin. Tammen kustannustoimittaja Anna Warras haastatteli nuortendekkarin taitajia Kari Levolaa ja Pasi Lönniä. Molemmat ovat julkaisseet useita teoksia Musta kaista -sarjassa. Molemmat korostivat, että nuorille kirjoittaminen on taitolaji eikä yhtään väheksyttävämpää kuin aikuisille kirjoittaminen. Jos kiinnostaa tutustua, millaisia nykypäivän nuortendekkarit ovat, paras lienee aloittaa vaikkapa Levolan romaanista Kaksi palkkia latausta tai Lönnin romaanista Hyppy syvyyteen.

Dekkaripäivien monipuolisen annin täydensi dekkarin ja kauhukirjallisuuden rajamailla liikkuva Marko Hautala. Jos kauhukirjallisuuden yliluonnollisuus tuntuu vastenmieliseltä, Hautalan mukaan hänen kirjojaan voi lukea huoleti, sillä hän pyrkii luomaan kirjojensa erikoiset asiat siten, että niille voisi löytyä luonnollinenkin selitys. Hautalan jännäreitä ovat Itsevalaisevat, Käärinliinat ja Torajyvät.

Matti Järvinen

Lia Pajala asuu Lontoossa ja työskentelee graafikkona Level-lehdessä. Ollessaan baarissa juhlimassa Lia kohtaa maannaisensa Mari Rauteen, ja vähitellen he ystävystyvät. Samalla Lialle alkaa selvitä, mitä henkilöstöjohtajana työskennellyt Mari puuhastelee: tämä on perustanut Studion, erikoisen toimiston, joka pienen mutta taitavan henkilökuntansa voimin pyrkii puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin. Moraalittoman yrityksen kimppuun hyökätään niin valituspuheluilla kuin laillisuuden rajat ylittävin teknisin keinoin.

Lialla on Studiolle tehtävä. Häntä on pitkään vaivannut tunnistamattoman naisen raaka murha, jota poliisi ei ole saanut selvitettyä. Studio tarttuu haasteeseen, kun Mari lupautuu vastapalvelukseksi auttamaan Maria toisessa tapauksessa. Tutkimukset eivät ole kuitenkaan vaarattomia. Riittääkö Studion osaaminenkaan, kun vastassa on ovelia ja keinoja kaihtamattomia vastustajia? Asioissa on myös päänvaivaa aiheuttavia moraalisia puolia.

Pekka Hiltusen Vuoden johtolanka -palkinnon voittanut esikoisromaani Vilpittömästi sinun on psykologinen rikosromaani, jossa on yhtymäkohtia niin Stieg Larssonin kuin Katarina Wennstamin teoksiin. Tarjolla on Larssonin tapaan yhteiskunnallisten vääryyksien oikomista lain rajoja kumartelematta ja modernia tekniikkaa hyödyntäen. Larssonin Lisbeth Salanderin kaltaisia supernaisia kirjan henkilöt eivät sentään ole. Wennstamiin tuotantoon yhtymäkohta on erityisesti prostituutio, jota Hiltunen kuvaa kaunistelematta ja problematisoiden, joskaan ei yhtä poleemisesti kuin Wennstam.

Romaanissa näkökulma on suuremmaksi osaksi Lian, mutta välillä siirrytään hetkeksi seuraamaan Marin ajatuksia. Jännitys rakentuu henkilöhahmojen kokemusten varaan, eikä väkivallalla mässäillä, vaikka sitäkin kirjaan mahtuu. Tyyli on sangen vetävä, vaikka ehkä aivan Larssonin parhaimman koukuttavuuden asteelle kirja ei yllä. Sen vastapainona tarina pysyy uskottavammalla tasolla, ja Lontoon kuvaus tuntuu varsin taitavalta.

Romaani sijoittuu kokonaisuudessaan Lontooseen, ja suomalaisuutta siinä edustavat lähinnä päähenkilöt, jotka eivät ole enää kovin vahvasti kiinni vanhassa kotimaassaan. Mikäli kirja käännetään muille kielille, se ei voi vedota suomalaiseen eksotiikkaan, mutta se kestää hyvin vertailun minkä tahansa muun kansainvälisen rikoskirjallisuuden kanssa. Teoksen käännösoikeuksia on jo myyty useisiin maihin, joten toivottavasti tämän Suomen Stieg Larssonin taitavasta romaanista pääsevät nauttimaan muutkin kuin suomenkieliset lukijat.

Jos kirja kuulosti kiinnostavalta, sen voi varata saman tien HelMet-verkkokirjastosta. Tällä kirjoitushetkellä varauksia on vielä runsaasti, mutta mitä pikemmin laittaa itsensä varausjonoon, sitä pikemmin kirja saapuu.

Matti Järvinen

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri kokoontui 9.5.2012 keskustelemaan Ville Vuorelan ja Petri Hiltusen teoksesta Vanha Koira (Jalava, 2004).

Lukupiirissä pohdittiin, onko kirja romaani vai novellikokoelma, sillä se koostuu otsikoiduista teksteistä, joilla on numeroidut lukunsa. Kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa päähenkilönä on Aric Itäläinen, joka on vanha praedor eli aarteita etsinyt seikkailija. Sen jälkeen keskeiseen rooliin nousee kuitenkin jo vuosia sitten aloilleen asettunut Aricin seikkailijatoveri Eram Vuderis. Päähenkilön vaihtumista pidettiin melko yllättävänä mutta kiinnostavana, Eram kun on majataloa pitäessään pulskistunut ja mieltynyt mukavaan elämään. Elämän käänteet pakottavat hänet lähtemään jälleen tien päälle.

Vanha Koira on melko perinteistä miekka ja magia -fantasiaa ja ilmeisesti suunnattu miehille. Miehet olivat kirjassa pääosassa, vaikka pari vahvaa naishahmoakin nousi esiin. Kirjan kansikuvaa pidettiin huonona, ja se oli herättänyt osassa lukupiiriläisiä epäilyksiä kirjaa kohtaan. Teos osoittautui kuitenkin kiinnostavammaksi kuin kansikuva antoi ymmärtää, sillä tapahtumat eivät olleet pelkkää veristä taistelua. Se, oliko kirjan loppu onnellinen vai ei, herätti hiukan pohdintaa. Avoimeksi jäi, mitä kirjan tapahtumien ulkopuolelle kadonneelle Eramin pojalle kävi. Olisiko mahdollisesti myös hänestä kirjoitettu jotakin?

Erityisiä kehuja kirjassa keräsi Petri Hiltusen mustavalkoinen kuvitus; Hiltunen on tunnettu fantasiakuvittaja ja julkaissut samaan maailmaan sijoittuvia sarjakuva-albumeita, joskaan lukupiiriläiset eivät olleet tutustuneet niihin tai maailmaan perustuvaan Praedor-roolipeliin, joka oli kokoontumiskerralla katseltavana. Kirjan ulkoasu keräsi kritiikkiä, sillä karmeana pidetyn kannen lisäksi kirjan taitto tuntui aika amatöörimäiseltä kaksine palstoineen ja välillä kovin pitkine kappaleineen. Kappaleissa oli kummallisesti käytetty vuorotellen vasen suora -asettelua ja välillä sisennyksiä. Kirjassa olisi voinut olla mukana kartta, jotta tekstissä mainitut paikat olisivat hahmottuneet paremmin.

Kokonaisuutena Vanha Koira ei noussut kenenkään lukupiiriläisen suosikkikirjaksi, mutta sen todettiin olleen kiinnostava katsaus miekka ja magia -fantasiaan, jota lukupiiriläiset eivät olleet kovin runsaasti lukeneet. Joku totesi, ettei olisi kansikuvan vuoksi varmasti tarttunutkaan kirjaan, jollei se olisi ollut lukupiirin ohjelmistossa.

Jos kiinnostaa kokeilla, millaista suomalaista fantasiakirjallisuutta roolipelikuvioista tuttu Ville Vuorela ja arvostettu fantasiakuvittaja Petri Hiltunen ovat saaneet aikaan, kirjan saatavuuden voi tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta. Lukupiiri jatkuu elokuussa 2012 Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen teoksella Routasisarukset, ja uudetkin tulokkaat ovat tervetulleita. Lukupiiriin aikataulu löytyy Pasilan kirjaston lukupiiriblogista.

Pasilan kirjaston lukupiirien kevään 2012 aikataulut ja luettavat kirjat löytyvät täältä.

Aiempien lukupiirien lisäksi nyt aloittaa uusi, englanninkielinen lukupiiri The Pasila Reading Circle. Piiri lukee kirjoja englanniksi ja keskustelut käydään englanniksi ja/tai suomeksi osallistuijen toiveiden mukaan. Ilmoittautua voi Tiina Tarvoselle tiina.tarvonen(at)hel.fi.

Jonathan Coe: Unen talo

Jonathan Coe on englantilainen kirjailija, jonka teoksen Unen talo Anna-Marian ja Tiinan lukupiiriläiset lukivat lokakuun kirjanaan. Unen talo on toinen piirien tämän syksyn uni-aiheisista lukukokemuksista. Ensimmäisenä uni-aiheisena kirjana luettiin syyskuun kokoontumista varten Alan Lightmanin romaani Einsteinin unet ja marraskuussa on vuorossa kolmas, Jaakko Yli-Juonikkaan Uneksija. Uni ja unettomuus ovat aiheina Lukulampun valossa -lukemiskampanjassa, johon lukupiirimme osallistuvat.

Unen talon tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1983-84 sekä 1996. Joka toinen luku kertoo ryhmästä opiskelijoita joilla on erilaisia suhteita keskenään ja joista osa asuukin samassa opiskelija-auntolassa. Joka toisessa luvussa nyt aikuistuneet henkilöt kohtaavat uudelleen – ja entisestä asuntolasta on tullut klinikka, jossa hoidetaan unihäiriöistä kärsiviä. Osa henkilöistä ajautuu sinne potilaina osa terapeutteina tai tutkijoina… Tosi ja uni kiertyvät yhteen monin tavoin, samoin unet ja elokuvat.

Jonathan Coelta on suomennettu myös teokset:

Paleofiktiota

Kuukauden kirjavinkkausten ollessa tauolla on Pasilan kirjastoon kerätty paleofiktiota sisältävä näyttely, jonka kirjat on kerännyt kirjastovirkailija Matti Järvinen. Paleofiktiolla tarkoitetaan ihmiskunnan varhaisiin aikoihin sisältyviä kirjoja, jotka perustuvat enemmän tai vähemmän aikansa tieteelliseen tietoon tuosta kaukaisesta menneisyydestä.

Tervetuloa katsomaan näyttelyä ja lainaamaan sen kirjoja!

Näyttelyn kirjat (eivät välttämättä kaikki paikalla):

Lukupiirin kesäkuun erikoinen oli Mika Waltarin matkakirja vuodelta 1947: Lähdin Istanbuliin. Kiinnostusta herätti mm. sen aikaisen Euroopan kuvaus kaikkine hankaline ennakkolupineen, tullimuodollisuuksineen, rahanvaihtoineen. Toisena tasona olivat kirjan kertomukset, pikku tarinat ihmisistä ja tapahtumista, joita matkan aikana koettiin. Houkutus olisi lukea kirjaa myös elämäkerrallisena faktana, mutta kannattaa muistaa kirjan alaotsikko: totta ja tarua Euroopasta 1947. Waltarilla nämä taruosiot limittyvät saumattomasti toden joukkoon, mikä kyllä keventää kerrontaa ja lisää tarinallisuutta ja mielenkiintoa arkisiinkin asioihin.
Oma mielenkiintonsa oli lukupiirin kannalta verrata edellisen kirjamme Sarah Watersin Yövartion ja tämän matkakirjan ajankuvaa, kun molemmissa eletään myös vuotta 1947. Waltarin aikalaiskuvaus on käsittelytavaltaan kevyempi mutta toisaalta siitä pursuaa myös paljon kiinnostavia yksityiskohtia.