Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Arkisto kategorialle ‘lukupiiri’

Steampunkia lukupiirissä

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri avasi syyskautensa 14.8.2013 keskustelemalla teoksesta Steampunk!: koneita ja korsetteja. Olimme saaneet vieraiksi kokoelman toimittaneet J. S. Meresmaan ja Markus Harjun, joiden novellit ovat myös mukana teoksessa.

Jos joku ei tiedä, mitä steampunk on kirjallisuuden yhteydessä, sen voisi kai sanoa yksinkertaistetusti olevan viktoriaaniselle ajalle sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta, joissa koneet toimivat höyryllä tai mekaanisesti. Steampunk! on ensimmäinen suomalainen steampunk-novellikokoelma, ja se sisältää esipuheen lisäksi yhdeksän novellia.

Steampunk! oli uponnut sangen hyvin lukupiiriläisiin, sillä kaikki sanoivat pitäneensä siitä, vaikka ainakin joku mainitsi mielestään tarinoiden tason vaihtelevan ja joku piti osaa novelleista hankalina ymmärtää. Nupposen novelli ”Joka ratasta pyörittää” taisi saada eniten mainintoja parhaan tarinan gallupissa. Heikki Nevalan kertomuksessa ”Hevostuhatjalkainen” vetosi tarinan sijoittaminen Suomeen pohjanmaalle ja murteen käyttäminen repliikeissä. Shimo Suntilan ”Kruunun vihollisen” toimintakohtaukset jakoivat mielipiteitä, samoin Magdalena Hain ”Vaskimorsiamen” ennalta-arvattavuus.

Keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että kokoelman novelleissa naiset olivat vahvoja toimijoita ja miehet jopa heikoilla. Lähes jokaisessa novellissa oli vähintään yksi naishahmo, vaikka päähenkilöinä oli miehiäkin. J. S. Meresmaan novelli ”Augustine” nostettiin esiin kuvauksena naisen rajallisista mahdollisuuksista miehisessä yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisuuden ohella tarinoista löydettiin myös huumoria – esimerkiksi Christine Thorellin ”Viuhka käy kartanossa” oli tuntunut paikoin koomiselta –, eikä niiden sanoma tuntunut julistavalta.

Kertomusten suhdetta tekniikkaan ruodittiin lukupiirissä, ja niissä nähtiin jopa joiltakin osin koneromantiikkaa. Kirjailijat korostivat sitä, että steampunk lähestyy teknologiaa varsin inhimillisestä näkökulmasta, eikä laitteiden toiminnan yksityiskohtainen uskottava kuvaus ole tarpeen, toisin kuin ainakin joidenkin lukijoiden mielestä tieteiskirjallisuudessa. Jani Kankaan novellista ”Kapina tunturilla” oli löydetty sivistyksen ja jalon villin vastakkainasettelu.

Markus paljasti, että hänen novellinsa ”Prahan teurastaja” sai inspiraation miljööseen Praha-matkasta. Tosin novellin maanalaiset paikat lienevät vain mielikuvitusta. Koko kokoelmassakin liikuttiin paikoissa, jotka eivät välttämättä tule aivan ensimmäisinä mieliin steampunkia ajatellessa kuten Saara Henrikssonin novellin ”Arkistonhoitajan salaisuus” Budapest. Anni Nupposen novellista ”Joka ratasta pyörittää” todettiin, että sitä on aika haastavaa sijoittaa mihinkään, kun taas useimmissa muissa novelleissa oli selkeitä maantieteellisiä kiintopisteitä.

Steampunkin ystäville on luvassa lisää suomalaisia tarinoita. Vieraat kertoivat, että toinen novellikokoelma on työn alla. Sen alaotsikkona on Hyöryä ja helventinkoneita. Kirjan kansikuva on jo nähtävillä J. S. Meresmaan blogissa osoitteessa http://jsmeresmaa.blogspot.fi/2013/08/kansikuva-kirjoittamista-ja-harveneva.html.

Read Full Post »

Mahdollisia ja mahdottomia maailmoja

Pasilan kirjastossa on elokuun loppuun esillä kirjanäyttely, johon on koottu dystopioita, utopioita ja vaihtoehtoisia todellisuuksia käsittelevää kaunokirjallisuutta.
Tässä pieni vinkkivalikoima:

Kotimaisia kirjailijoita:

Käännöskirjallisuutta:

Vinkkilistoja saa myös meiltä kirjastosta.

Read Full Post »

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri käsitteli 7.11.2012 Elina Rouhiaisen esikoisromaania Kesytön, joka edustaa paranormaaliksi romanssiksi luonnehdittua genreä. Mikä parasta, itse kirjailija oli vieraanamme – eikä luennoimassa vaan keskustelemassa kanssamme!

Kesyttömän päähenkilö on 17-vuotias Raisa Oja, joka käy Helsingin kuvataidelukiota. Raisan maailma mullistuu, kun hänen äitinsä kuolee onnettomuudessa. Hänen holhoojakseen tulee aikaisemmin tuntematon Jaska-eno, jonka luokse Kainuun Hukkavaaraan Raisa muuttaa. Pontimena on selvittää äidin salaperäistä menneisyyttä. Raisa alkaa tuntea Hukkavaarassa myös outoa vetoa vuotta vanhempaan komeaan Mikaeliin. Mutta jotakin kummaa tuntuu olevan koko kylässä…

Suurin osa lukupiiriläisistä oli pitänyt romaanista – muutama jopa kovasti –, mutta kaikki eivät kokeneet olevansa oikein teoksen kohderyhmää, ja joku moitti teoksen alkua turhankin hitaaksi. Toisaalta romaani oli onnistunut yllättämään. Se oli aluksi tuntunut kuin Twilight-sarjan kopiolta mutta muuttunutkin myöhemmin kiinnostavammaksi ja omaleimaisemmaksi. Kesyttömän Raisa on paljon vahvempi ja itsenäisempi naishahmo kuin Twilight-sarjan Bella.

Elina valotti kiinnostavasti teoksen syntyä. Hän kertoi lukeneensa paljon paranormaaliin romanssiin lukeutuvia kirjoja, myös suomentamattomia, joten genre oli luonteva hänen kirjansa pohjaksi. Ensimmäinen käsikirjoitusluonnos syntyi varsin lyhyessä ajassa ja kelpasi kustantamo Tammelle, jossa oli toivottukin juuri sellaisia käsikirjoituksia. Romaani on mahdollisesti viisiosaiseksi tarkoitetun Susiraja-sarjan ensimmäinen osa, ja Elina sanoi yllättyneensä, ettei sarjamuoto ollut kustantajan näkökulmasta haitta vaan jopa etu.

Lukupiiriläiset pitivät Kesyttömän kieltä varsin sujuvana, eikä montaa virhettäkään ollut lukijoilla silmiin osunut. Se oli tosin pantu merkille, etteivät kainuulaiset puhuneet murretta vaan yleiskieltä. Kirjailija kertoi harkinneensa murteen käyttöä muttei ollut siihen päätynyt. Itse asiassa hän paljasti, ettei edes tuntenut Kainuuta päättäessään sijoittaa romaaninsa sinne. Paikka oli luonteva siksi, että Kainuussa on voimakas susikanta ja sudet taas ovat tarinassa tärkeässä roolissa. Elina painotti, että kyseessä oli puhtaasti kuvitteellinen kylä.

Kesyttömässä esiintyvää vampyyrihahmoa kehuttiin, koska hän on erilainen kuin perinteiset vampyyrit ja jopa isällinen. Toinen erityisesti esiin nostettu hahmo oli Niko, jonka kanssa Raisa ystävystyy. Nikon vihjatun homoseksuaalisuuden osalta pohdittiin, miten luontevalta se tuntui suhteessa kyläläisten asenteisiin. Kaikille kolmelle hahmolle yhteiseksi nähtiin jonkinlainen ulkopuolisuus suhteessa kylän muihin asukkaisiin. Mikaelin hahmoa moitittiin turhan kliseiseksi, ja kirjailijakin myönsi, että rakastetun roolissa toimivan hahmon tekeminen kiinnostavaksi oli haasteellista.

Kirjan hahmojen nimistä heräsi hyvä keskustelu. Elina kertoi, ettei ollut erityisemmin miettinyt Raisan nimeä. Hän oli vain halunnut nimen, joka ei ole liian yleinen muttei ylettömän harvinainenkaan. Elina vihjaisi, että eräät toiset nimet on valittu silmällä pitäen jotakin sellaista, mikä paljastuu sarjan seuraavissa osissa.

Kesyttömästä löydettiin monia teemoja. Erityisen tärkeäksi nostettiin erilaisuuden käsittely, sillä lukupiiriläiset näkivät sen olevan keskeisessä roolissa läpi koko kirjan. Elina nosti esiin, että hän halusi kirjassa nostaa esiin myös nuoruuden vaikeuksia. Raisa on joutunut koulukiusatuksi, ja siitä nähtiin seurauksena hänessä toisinaan nouseva halu viillellä itseään. Kylän yhteisö nähtiin vahvasti miesten hallitsemana, mutta teoksen loppupuolella patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys alkoi saada murtumia.

Lukupiiriläisiä kiinnosti tietää kirjan kannesta. Elina kertoi, ettei hänellä ollut siihen osuutta vaan hänen työnsä oli teksti. Kannen arveltiin olevan suunnattu kirjan kohderyhmälle eli teini-ikäisille tytöille mutta karkottavan mieslukijat. Elina myönsi, että mieslukijoilta ei ollut paljonkaan palautetta, mutta ainakin yhden lukijan isäkin oli kirjaan tykästynyt.

Vaikka lukupiirin osallistujat olivat kohderyhmää vanhempia, kirja oli meille maittanut hyvin ja keskustelua olisi jatkunut varmasti kahta tuntia pidempäänkin, mutta kirjaston sulkemiskuulutus pakotti meidät lopettamaan. Kesyttömästä voivat siis hyvin nauttia aikuisetkin, eikä miestenkään kannata arvioida kirjaa kansikuvan perusteella. Se tarjoaa vetävän tarinan, jossa on toki tunteita mutta myös arvoituksia ja kiinnostavia paljastuksia. Niitä on taatusti luvassa tulevissakin osissa. Ja Elina kertoi, että seuraavan osan käsikirjoitus on jo kustannustoimittajalla luettavana, joten Raisan tarinaan on jatkoa pian luvassa!

Read Full Post »

Pasilan kirjastossa kokoontuva fantasiakirjallisuuden lukupiiri kokoontui 9.5.2012 keskustelemaan Ville Vuorelan ja Petri Hiltusen teoksesta Vanha Koira (Jalava, 2004).

Lukupiirissä pohdittiin, onko kirja romaani vai novellikokoelma, sillä se koostuu otsikoiduista teksteistä, joilla on numeroidut lukunsa. Kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa päähenkilönä on Aric Itäläinen, joka on vanha praedor eli aarteita etsinyt seikkailija. Sen jälkeen keskeiseen rooliin nousee kuitenkin jo vuosia sitten aloilleen asettunut Aricin seikkailijatoveri Eram Vuderis. Päähenkilön vaihtumista pidettiin melko yllättävänä mutta kiinnostavana, Eram kun on majataloa pitäessään pulskistunut ja mieltynyt mukavaan elämään. Elämän käänteet pakottavat hänet lähtemään jälleen tien päälle.

Vanha Koira on melko perinteistä miekka ja magia -fantasiaa ja ilmeisesti suunnattu miehille. Miehet olivat kirjassa pääosassa, vaikka pari vahvaa naishahmoakin nousi esiin. Kirjan kansikuvaa pidettiin huonona, ja se oli herättänyt osassa lukupiiriläisiä epäilyksiä kirjaa kohtaan. Teos osoittautui kuitenkin kiinnostavammaksi kuin kansikuva antoi ymmärtää, sillä tapahtumat eivät olleet pelkkää veristä taistelua. Se, oliko kirjan loppu onnellinen vai ei, herätti hiukan pohdintaa. Avoimeksi jäi, mitä kirjan tapahtumien ulkopuolelle kadonneelle Eramin pojalle kävi. Olisiko mahdollisesti myös hänestä kirjoitettu jotakin?

Erityisiä kehuja kirjassa keräsi Petri Hiltusen mustavalkoinen kuvitus; Hiltunen on tunnettu fantasiakuvittaja ja julkaissut samaan maailmaan sijoittuvia sarjakuva-albumeita, joskaan lukupiiriläiset eivät olleet tutustuneet niihin tai maailmaan perustuvaan Praedor-roolipeliin, joka oli kokoontumiskerralla katseltavana. Kirjan ulkoasu keräsi kritiikkiä, sillä karmeana pidetyn kannen lisäksi kirjan taitto tuntui aika amatöörimäiseltä kaksine palstoineen ja välillä kovin pitkine kappaleineen. Kappaleissa oli kummallisesti käytetty vuorotellen vasen suora -asettelua ja välillä sisennyksiä. Kirjassa olisi voinut olla mukana kartta, jotta tekstissä mainitut paikat olisivat hahmottuneet paremmin.

Kokonaisuutena Vanha Koira ei noussut kenenkään lukupiiriläisen suosikkikirjaksi, mutta sen todettiin olleen kiinnostava katsaus miekka ja magia -fantasiaan, jota lukupiiriläiset eivät olleet kovin runsaasti lukeneet. Joku totesi, ettei olisi kansikuvan vuoksi varmasti tarttunutkaan kirjaan, jollei se olisi ollut lukupiirin ohjelmistossa.

Jos kiinnostaa kokeilla, millaista suomalaista fantasiakirjallisuutta roolipelikuvioista tuttu Ville Vuorela ja arvostettu fantasiakuvittaja Petri Hiltunen ovat saaneet aikaan, kirjan saatavuuden voi tarkistaa HelMet-verkkokirjastosta. Lukupiiri jatkuu elokuussa 2012 Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen teoksella Routasisarukset, ja uudetkin tulokkaat ovat tervetulleita. Lukupiiriin aikataulu löytyy Pasilan kirjaston lukupiiriblogista.

Read Full Post »

Pasilan kirjaston lukupiirien kevään 2012 aikataulut ja luettavat kirjat löytyvät täältä.

Aiempien lukupiirien lisäksi nyt aloittaa uusi, englanninkielinen lukupiiri The Pasila Reading Circle. Piiri lukee kirjoja englanniksi ja keskustelut käydään englanniksi ja/tai suomeksi osallistuijen toiveiden mukaan. Ilmoittautua voi Tiina Tarvoselle tiina.tarvonen(at)hel.fi.

Read Full Post »

Jonathan Coe: Unen talo

Jonathan Coe on englantilainen kirjailija, jonka teoksen Unen talo Anna-Marian ja Tiinan lukupiiriläiset lukivat lokakuun kirjanaan. Unen talo on toinen piirien tämän syksyn uni-aiheisista lukukokemuksista. Ensimmäisenä uni-aiheisena kirjana luettiin syyskuun kokoontumista varten Alan Lightmanin romaani Einsteinin unet ja marraskuussa on vuorossa kolmas, Jaakko Yli-Juonikkaan Uneksija. Uni ja unettomuus ovat aiheina Lukulampun valossa -lukemiskampanjassa, johon lukupiirimme osallistuvat.

Unen talon tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1983-84 sekä 1996. Joka toinen luku kertoo ryhmästä opiskelijoita joilla on erilaisia suhteita keskenään ja joista osa asuukin samassa opiskelija-auntolassa. Joka toisessa luvussa nyt aikuistuneet henkilöt kohtaavat uudelleen – ja entisestä asuntolasta on tullut klinikka, jossa hoidetaan unihäiriöistä kärsiviä. Osa henkilöistä ajautuu sinne potilaina osa terapeutteina tai tutkijoina… Tosi ja uni kiertyvät yhteen monin tavoin, samoin unet ja elokuvat.

Jonathan Coelta on suomennettu myös teokset:

Read Full Post »

Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin

Lukupiirin kesäkuun erikoinen oli Mika Waltarin matkakirja vuodelta 1947: Lähdin Istanbuliin. Kiinnostusta herätti mm. sen aikaisen Euroopan kuvaus kaikkine hankaline ennakkolupineen, tullimuodollisuuksineen, rahanvaihtoineen. Toisena tasona olivat kirjan kertomukset, pikku tarinat ihmisistä ja tapahtumista, joita matkan aikana koettiin. Houkutus olisi lukea kirjaa myös elämäkerrallisena faktana, mutta kannattaa muistaa kirjan alaotsikko: totta ja tarua Euroopasta 1947. Waltarilla nämä taruosiot limittyvät saumattomasti toden joukkoon, mikä kyllä keventää kerrontaa ja lisää tarinallisuutta ja mielenkiintoa arkisiinkin asioihin.
Oma mielenkiintonsa oli lukupiirin kannalta verrata edellisen kirjamme Sarah Watersin Yövartion ja tämän matkakirjan ajankuvaa, kun molemmissa eletään myös vuotta 1947. Waltarin aikalaiskuvaus on käsittelytavaltaan kevyempi mutta toisaalta siitä pursuaa myös paljon kiinnostavia yksityiskohtia.

Read Full Post »

Toukukuun kirjavinkit

Toukokuun kirjavinkit antaa kirjastovirkailija Matti Järvinen. Matin aiheena ovat varhaiset suomalaiset naiskirjailijat.

Tervetuloa kuulemaan Matin vinkkaustuokiota Pasilan kirjaston aikuistenosastolle tiistaina 24.5. klo 18-18.30!

Vinkkikirjat:

  • Maria Simointytär: ”Orpolapsen vaikerrus” (1683; teoksessa Suomen kansalliskirjallisuus 4)
    Varhaisin suomeksi nimeltä tunnetun naisen kirjoittama teksti. ”Orpolapsen” vaikerrus ilmestyi arkkiveisuna, ja siinä valitetaan orvon osaa, jossa vain Jumala voi auttaa.
  • Carstens, Fredrika Wilhelmina: Muratti (Murgrönan, 1840)
    Ensimmäinen suomalainen romaani. Muratti on kirjeromaani, jonka nuori naiskertoja Matilda kirjoittaa ystävälleen Emilialle Tukholman seurapiireistä. Aikansa yläluokan elämää tarkastellaan ajoittain ironisella otteella. Tarinassa on myös suuria tunteita ja ristiriitoja.
  • Wacklin, Sara: Sata muistelmaa Pohjanmaalta (Hundrade minnen från Österbotten, 1844–45)
    Alun perin kolmessa osassa ilmestyneessä kokoelmassa kuvataan realistisella otteella Pohjanmaata, sen historiaa ja värikkäitä ihmisiä. Kuinka käy, kun oululaiset neidit päättävät protestoida maan miehittäneiden venäläisten tanssiaisia vastaan?
  •  Randelin, Wendla: Elisabet (Den Fallna, 1848)
    Leonard ja Elisabet Lindmark elävät onnellisessa avioliitossa lapsiensa ympäröimänä. Leonardin ystävä Rudolf Berg saapuu uhkaamaan idylliä rakastuessaan Elisabetiin. Miten moinen kolmiodraama voi ratketa perheen pyhyyttä korostaneella 1800-luvulla?
  • Runeberg, Fredrika: Piirroksia ja unelmia (Teckningar och drömmar, 1861)
    Monissa kokoelman novelleissa kuvataan terävästi naisen asemaa niin eksoottisissa kulttuureissa kuin 1800-luvulla. Esimerkiksi ”Maailma ylösalaisin” kuvailee kummallista paikkaa, jossa naiset hallitsevat ja ”housuoppinut” on yleisen kummastelun aihe.
  • Asp, Isa: Muisteliaisia (1872; runot ja muita Aspin runoja Helmi Setälän teoksessa Isa Asp)
    Nuorena kuollut Isa Asp on varhainen suomeksi ja ruotsiksi kirjoittanut runoilija, jonka runoissa pääsevät esille niin suomalaisuusaate kuin naisten välinen ystävyys ja rakkaus.
  • Hahnsson, Theodolinda: Kotikuusen kuiskehia (1884)
    Ensimmäisen tuotteliaan suomenkielisen naiskirjailijan novelli- ja näytelmäkokoelma. Kertomukset ovat viehättävän vanhanaikaisia, ja niissä voi luottaa pahan saavan aina palkkansa.
  • Lange, Ina: ”Huonompaa väkeä” (”Sämre folk”, 1885)
    Salanimellä Daniel Sten kirjoitettu romaani kuvaa naturalistiseen sävyyn ”huonommasta väestä” kohti ”parempaa väkeä” ponnistavan Nadjan elämänvaiheita.
  • Elfving, Betty: Härkmannin pojat (1887; myöhempi painos nimellä Härkmanin pojat)
    Salanimellä Aura julkaistu historiallinen sotaromaani isonvihan ajoilta. Teoksessa nostetaan vahvasti esiin sota naisten näkökulmasta ja problematisoidaan miehistä sankaruutta.
  • Topelius, Toini: Kehitys-aikana (I utvecklingstid, 1889)
    Nimimerkillä Tea julkaistu nuortenromaani kuvaa kahden erilaisen tytön ystävyyttä. Koulunkäynnin ja rakkauden ohella esiin nousee kysymys naisen asemasta.
  • Willman, Elvira: Juopa (esitetty 1908; teoksessa Lyyli; Kellarikerroksessa; Juopa)
    Varhaisen työväenliikkeen naiskirjailijan tositapahtumiin perustuva näytelmä, jossa Voikkaan tehtaan työläiset vastustavat lakolla naisia ahdistelevaa työnjohtajaa. Tehtaan johtajan tytär Ellen tasapainottelee lakkolaisten ja porvarillisen perheensä välillä. 

Read Full Post »

Sarah Waters: Yövartio

Anna-Maria Soininvaaran ja Tiina Tarvosen lukupiirien toukokuun kirjana oli brittikirjailija Sarah Watersin historiallinen romaani Yövartio. Waters tunnetaan hienona tarinankertojana, joka kirjojensa päähenkilöiden kautta lähestyy laajempia teemoja. Usein Waters kuvaa romaaneissaan naisten välistä rakkautta. Yövartion päähenkilöinä on neljä naista ja yksi mies, joiden tarinoita lukija pääsee seuraamaan käänteisessä järjestyksessä. Kirja alkaa vuodesta 1947 ja etenee taaksepäin vuodeen 1941.

Kirjan rakenne sekä ärsytti että ihastutti lukupiiriläisiä. Watersin kirjoitustyyli sai piiriläisiltä kehuja. Yövartiota pidettiin mahtavana lukuromaanina, joka tempaisi mukaansa ja joka kertoi kauniisti ja koskettavasti rakkaudesta ja ihmissuhteista.

Watersilta on suomennettu myös seuraavat teokset:

Read Full Post »

Markus Werner: Vyöry

Huhtikuun kirjana Anna-Maria Soininvaaran ja Tiina Tarvosen lukupiireissä oli sveitsiläiskirjailija Markus Wernerin teos Vyöry. Kirjassa asianajaja Clarin tapaa sattumalta hotellin terassiravintolassa Loosiksi itsensä esittelevän miehen, jonka kanssa ajautuu pitkään keskusteluun. Miehiä yhdistää läheinen kylpylä, jossa Clarin on jättänyt naisystävänsä ja Loos puolestaan kertoo vaimonsa kuolleen siellä. Seuraavana iltana keskustelu elämästä, naisista ja uskollisuudesta jatkuu, mutta kolmanteen tapaamiseen Loos ei enää saavu.

Osa piiriläisistä piti Vyöryä outona ja sekavana teoksena, johon oli vaikea päästä sisälle. Toisista kirja oli kekseliäs ja kiinnostava. Lukupiiriälisten vinkki: Kun pääset kirjan loppuun, lue sen alku vielä uudelleen!

Vyöry on ensimmäinen Werneriltä suomennettu teos.

Read Full Post »

Older Posts »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.